25.8.2017 Minna Hietakangas / Muistiliitto ry

jaa:

Heimo Saksiolla muistisairaus vaikuttaa hahmottamiseen ja aisteihin. Musiikin kuunteleminen tuo levollisen olon.

”JOS AJATELLAAN, että ihmisen elämä on jotakin, minun elämäni on musiikkia. Olin musiikkiluokan opettaja, sävelsin ja johdin lukuisia eri kuoroja. Suvussani kaikki ovat olleet musiikin kanssa paljon tekemisissä. Pikkupojasta asti soittelin kotona haitaria ja jo kansakouluikäisenä tein omia kappaleita. 

On hyvin rentouttavaa kuunnella musiikkia. Mieli rauhoittuu ja tulee levollinen olo, kun antaa musiikin viedä. Kuuntelen sekä klassista musiikkia että iskelmää. Kyllä minulla kyyneleet tulevat silmiin, jos kuulen todella kaunista musiikkia.

On vähän veteen piirretty viiva, milloin muistisairaus alkoi. Mutta alussa oli eksymisiä. Meillä oli rottweiler, meille rakas Ossi. Olin sen kanssa lähimetsässä kävelemässä. Yhtäkkiä minulla ei ollut lenkillä käsitystä, missä olin. Se alkoi toistua. Soitin vaimolleni Leenalle, että missä me ollaan Ossin kanssa, en osaa kotiin täältä. Myös auton kanssa eksyin usein. Soitin pojalle, että missähän minä olen, kun tuossa on sen ja sen niminen kauppa.

"On vähän veteen piirretty viiva, milloin muistisairaus alkoi. Mutta alussa oli eksymisiä." Kuva: Mikko Törmänen

Jos vaimoni Leena ajoi autoa, ihmettelin, että miksi sinä tuonne päin menet, kun pitäisi mennä toiseen suuntaan. Suunnat kääntyivät 180 astetta. Kerran syksyllä oltiin maaseudulta matkalla kotiin Ouluun. Vastaan tulevan auton valot näyttivät tulevan suoraan kohti. Reaktioni oli, että hyvänen aika, tuohan tulee meidän päälle. Ajattelin silloin, että silmissäni on jotain vikaa.

ALOIMME VAIMONI KANSSA vuonna 2012 selvittää tilannetta. Silmiäni tutkittiin paljon, muttei niissä havaittu mitään poikkeavaa. Mutta neurologin luennolla kirjastossa kuvailtiin juuri saman tyyppisiä esimerkkejä kuin minulla oli ollut ja kehotettiin ottamaan yhteyttä muistineuvojaan. Hän neuvoi muistitestin tehtyään menemään terveyskeskukseen lääkärille. 
Muistitestejä tehtiin useita, ja sain melkein täydet pisteet monta kertaa. Parikin kertaa epikriisissä oli maininta, ettei minulla ole Alzheimeriin viittaavaa.

Muistitestejä tehtiin useita, ja sain melkein täydet pisteet monta kertaa.

Terveyskeskuslääkäri kysyi vastaanotolta lähtiessäni, miten haju- ja makuaistini toimivat. Olisi hyvä, jos lääkärit kysyisivät sitä kaikilta vanhuksilta rutiininomaisesti, sillä se saattaa olla yksi Alzheimerin oire. Kerroin, etten maista tai haista mitään. Lääkäri kirjoitti lähetteen neurologille. Selkäydinpunktio ja pään magneettikuvaus varmistivat, että kyseessä oli Alzheimer.

"Minulla muistisairaus vaikuttaa hahmottamiseen ja aisteihin, mutta ei esimerkiksi puheeseen. Sanotaan, ettei sinusta Heimo huomaa mitään." Kuva: Mikko Törmänen

Minulla muistisairaus vaikuttaa hahmottamiseen ja aisteihin, mutta ei esimerkiksi puheeseen. Monta kertaa olen kuullut lausahduksen, ettei sinusta Heimo huomaa mitään. Se on se leima, joka Alzheimerin taudilla on.

Näkemäni ikään kuin liikkuu ja elää. Näen kyllä esineen, mutta havaintoni ei kerro minulle totuutta, että kyseessä on juuri sellainen esine kuin se todellisuudessa on. Olen kuvannut sitä näin: aivoni eivät ymmärrä silmien kautta tulevaa informaatiota oikea-aikaisesti.

Kun kuvasin tuntemusta samoilla sanoilla lääkärille, hän riemastui: se on juuri noin! Normaalisti silmien välittämä informaatio on jämpti ja selväpiirteinen, minulla se lilluu jännästi. Vaikkapa kiikkustuolin matto liikkuu silmissäni, kun katson sitä. Jos katson kesän kirkkaassa valossa lattialla olevaa roskaa, se herää elämään.

LEENAN KANSSA TUNNEN OLONI erittäin turvalliseksi. Meidän suhteemme on vankistunut. Hän haluaa vahvasti, että minun on hyvä olla. Hän myös tekee puolestani sellaisia asioita, joita en pysty itse enää tekemään. Läheisyyden kaipuu on lisääntynyt. Ja sitä kaipaa, että päästäisiin illalla nukkumaan, vierekkäin köhöttämään. ”Voi jos ilta joutuisi, vaivat vaimentuisi”, sanotaan suomalaisessa kansanlaulussakin.

"Suvussani kaikki ovat olleet musiikin kanssa paljon tekemisissä. Pikkupojasta asti soittelin kotona haitaria." Kuva: Mikko Törmänen

Naimisissa olemme olleet 52 vuotta. Olemme saman ikäisiä, 77-vuotiaita, ja valmistuimme aikoinaan opettajiksi samalta vuosikurssilta. Meillä on aina ollut samanlaiset arvot, harrastukset ja mielenkiinnon kohteet. Pitkään olimme opettajina samalla koululla.

Muinaisiin hyveisiin kuului kehon ja mielen hoitaminen, ja se on aina minua kiinnostanut. Olen piirimestari keihäänheitossa ja kävin aikoinaan myös kuulantyönnössä veteraanien SM-kisoissa. Kiinnostushan teettää kaikennäköistä. 

Nykyisin käyn tyttären kanssa kävelyllä. Hän aina soittaa ja kysyy, lähdenkö lenkille.

Vähän kilpaillaan Leenan kanssa siitä, kumpi hoksaa ensin, mikä kappale on ja kuka sen laulaa.

Viikonloppu alkaa lauantaina iltakuudelta niin, että kuuntelemme Leenan kanssa radiosta iltahartauden ja sitten Lauantain toivotut. Vähän kilpaillaan siitä, kumpi hoksaa ensin, mikä kappale on ja kuka sen laulaa. Muutenkin kuunnellaan yhdessä paljon iskelmiä ja klassista, myös YouTubesta. Välillä Leena sanoo, että lähdetäänpä konserttiin. 

"Normaalisti silmien välittämä informaatio on jämpti ja selväpiirteinen, minun näkemäni liikkuu jännästi." Kuva: Mikko Törmänen

Onhan se ajatuksissa pyörähtänyt joskus, että mitä jos Leenalle sattuu jotakin. Se on hirveän hankala ajatus minulle. Se muuttaisi niin paljon tätä meidän yhteiseloa. Meillä on joskus ollut mielessä hankkia kerrostaloasunto kaupungista ja olemme käyneet niitä joskus katsomassakin, mutta toistaiseksi asumme omakotitalossa. Opettajilla on keskivertoeläke, jolla tulee normaalisti toimeen.

IHAN NUORESTA LÄHTIEN olen opiskellut lukuisia kieliä. Ruotsia opettelin omatoimisesti niin, että osasin sitä oppikouluun mennessä. Tein myös nuoruutemme iskelmistä oman cd-levyn yhdeksällä eri kielellä. Ennen luin kieliä aina illalla sängyssä. 

Viime vuonna halusin kokeilla, onko englannin taitoni tallella. Sain muistiyhdistyksen kautta keskustelukaverin. Tämä Espanjasta kotoisin oleva nuori mies on vapaaehtoisena muistiyhdistyksessä täällä Oulussa. Olin niin onnellinen ensimmäisen keskustelukerran jälkeen, kun huomasin, että taito on jäljellä. 

Toivoisin, että löytäisin henkilön, joka puhuisi kanssani ranskaa. Se on todella kaunis, musikaalinen kieli.

Haaveita? Haluaisin vielä joskus matkustaa Kreikkaan, jossa olemme Leenan kanssa olleet 35 kertaa eri saarilla. Kalimera, Ellada!” 

"Ranska on hyvin musikaalinen kieli. Toivoisin löytäväni keskustelukaveriksi jonkun, jonka kanssa voisin sitä puhua." Kuva: Mikko Törmänen