19.9.2017 Marika Lehtonen

jaa:

Marika Lehtonen asuu 300 kilometrin päässä muistisairaasta äidistään. Hän järjestää yksin asuvalle äidilleen kaikki palvelut.

"Äitini sairastui Alzheimerin tautiin työikäisenä. Hän sai toimivan lääkityksen 62-vuotiaana. Hän vietti monta hyvää vuotta. Kävi edelleen työväenopiston saksan tunneilla, harrasti Lapissa syksyisin vaelteluretkiä, kävi joka kesäkuu Savonlinnassa Norppasoudussa. Tallinnan-risteilyt olivat normaalia aktiviteettia. Äitini on aina ollut kova reissaamaan ja aktiivinen osallistuja. 

Nyt 10 vuotta on kulunut. Asun edelleen itse Imatralla ja järjestän Vantaalla yksin asuvalle äidilleni kaikki palvelut. Veljeni asuvat lähellä äitiäni. Äidin sairaus on ollut kolmisen vuotta hyvin laskusuunnassa. Itse hän ei tiedosta olevansa sairas.

Enää hänellä ei ole ystäviä viemässä riennoille, kaikki on nyt jäänyt. Äiti istuu kotona yksin aamusta iltaan ja katsoo tv:tä. Hän haluaisi käydä tutussa kerhossaan, mutta ei saa sinne kyytiä. Sitä hän kaipailee ja minun kanssani tekemiään retkiä.

Äiti haluaisi käydä tutussa kerhossaan, mutta ei saa sinne kyytiä.

Äidillä on edunvalvoja, kotihoito, kauppapalvelu, ateriapalvelu ja siistijä. Teen ateriavalinnat kerran kuussa ja lähetän tilauksen firmaan. Tekstiviestillä olen yhteydessä kotihoitoon. Aina kiitän heitä kaikkia. He ovat kaikki kullanarvoisia. Kun tulen äidille, peruutan ajoissa kotihoitokäynnit ja annan silloin itse lääkkeet, jotka he tuovat. 

Puhelinmyyjät rasittavat meitä omaisia hyvin paljon. Äiti edelleen tilaa kaiken ja antaa rahaa paljon hyväntekeväisyyteen.

Viikkoraha on nykyään hänellä pieni. Hänellä on tapana laittaa käteistä pankin kuoreen ja laittaa kuori postilaatikkoon. Olen onnistunut peruuttamaan monia laskuja. 

"Käyn äitini luona joka kuukausi. Käymme yhdessä retkillä Helsingissä, jossa äitini on syntynyt."

Äiti saattaa syödä myös koko ajan, kun ei muista, että on jo syönyt. Nyt on se vaihe. Se aiheuttaa sen, että ruoka loppuu. Itse äiti ei peseydy, ei osaa pestä pyykkiä, eikä vaihda lakanoita.

Onneksi olemme saaneet apua. Äiti ei osaa enää liikkua busseilla, koska lipunmaksusysteemit muuttuvat koko ajan Vantaalla ja Helsingissä. Hän ei myöskään enää osaa liikkua Helsingissä. Se aiheuttaa minussa surua. 

Äiti hokee samoja asioita koko ajan.

Itse vierailen äitini luona joka kuukausi. Silloin vaihdamme yhdessä lakanat, käytän äidin suihkussa ja käymme kaupassa. Piilotan ruokia, ettei hän syö heti. Käymme Helsingissä ja aina jollain retkellä. Äitini on syntynyt Punavuoressa Helsingissä. Sinne hän kaipaa. 

Ruuat laitan paikoilleen aina, kun lähden pois omaan kotiini 300 kilometrin päähän.

Yöksi laitan hänen puhelimensa äänettömälle, kun hänellä on kaksi ystävää, jotka soittavat öisin. Se on erikoista ja olen siitä heille sanonut, koska äidin yörytmi on huono. Silti he soittavat. Äitini on yökkö ammatiltaan ja yöeläjä, se on osasyy. Mutta kiva kun soittavat. Äiti saa edes vähän puhua. Viimeksi hän nukkui aamuyöllä kello neljältä luuri korvassa, kun ystävä puhui. 

Ruuat laitan paikoilleen aina, kun lähden pois omaan kotiini 300 kilometrin päähän.

Olen äitini kanssa käynyt vuonna 2016-2017 muun maussa Ruotsissa, Tallinnassa yön, Tampereen Särkänniemessä, Mauno Koiviston haudalla, Helsingin museoissa ja kahviloissa usein, Imatralla viikon ja Suomenlinnassa. 

Heinäkuussa olimme junalla Tampereella ja hotellissa kaksi yötä. Minä, poikani ja äitini. Meillä oli kiva reissu. Äitini ja poikani yhdessä kävivät huvipuistolaitteissa, muun muassa motogeessä, joka on hurja moottoripyörävuoristorata.

Poikani on tottunut mummon sairauteen.
He pelaavat yhdessä paljon.

Poikani on tottunut mummon sairauteen. He pelaavat yhdessä paljon, sulkapalloa ja Fortuna-peliä. Äitini on hyvin leikkisä ja lapset viihtyvät hänen kanssaan.

Haluan, että äitini vielä liikkuisi ja saisi virikettä. Se on ainoa huolenaihe – toki myös se, jos eksyy. Mutta tällä hetkellä hän ei lähde yksin minnekään, korkeintaan lähikauppaan. Hän ei ymmärrä rahoja, mutta ostaa yleensä yhden leivän.

Muistisairaan kanssa voi matkustaa. Toki riippuu ihmisestä, mitä pitää huomioida. En koskaan jätä äitiä yksin ja vessaan menemme yhdessä."