5.6.2018 Jorma Virolainen

jaa:

Jorma Virolainen iloitsee uudesta alusta elämässään. Töistä pois jäänti muistisairauden myötä oli helpotus hänelle.

Talvella 2018 kävin työterveyslääkärillä vuosittaisessa terveystarkastuksessa.  Muistiosiossa lääkäri huomasi, että muistini on hieman huonompi kuin normaalitilanteessa ja määräsi keskussairaalaan lisätutkimuksiin. Itse pidin väsymystä ja muistin huononemista iän tuomina rasitteina. 

Tutkimuksissa sitten todettiin Alzheimerin tauti, joka oli vielä alkuvaiheessa. Olihan se alkuun kova shokki, mutta en pitänyt sitä yllätyksenä, koska äitini sairasti myös saman taudin ja hänen puolellaan suvussa oli ollut usealla sukulaisella myös tämä sairaus.

Elämä tietysti muuttui, kun rupesi miettimään, että mitäs nyt?

Liityin heti paikallsien musitiyhdistyksen, Mikkelin seudun muisti ry:n työikäisten toimintaan. Siellä tapaa samanlaisia muistisairauksia sairastavia ihmisiä.

Muistyhdistyksessä on hauska ja kepeä  tunnelma, vaikka asiat ovatkin vakavia.

Muistiyhdistys on tullut osaksi elämää. Siellä on hauska ja kepeä tunnelma vaikka asiat ovatkin vakavia. Kerhossa huastellaan niitä näitä ja keskustellaan lääketieteen uusista tuulista ja muusta asiaan liittyvästä.

Huumori on kuitenkin osoittautunut parhaaksi lääkkeeksi. Iso osa kiitoksista kuuluu myös osaaville ja askarruttavissa asioissa auttaville yhdistyksen ”muistitädeille” ja koko toiminnalle, josta muistamme aina kiittää. 

Ilon kautta tämäkin asia tuntuu paljon helpommalta!