Kaikki tarinat

"Vuodet vaihtuivat, ikävä ei"

Muistisairas tarvitsee kaverin niin kuin sinäkin, muistuttaa Turmion kätilöt -yhtyeen laulaja Petja Turunen. Hänen äidillään oli Alzheimerin tauti. Petja on itse kokenut useamman aivoinfarktin.

"Hoidin vakavasti sairasta miestäni liian kauan kotona"

Ann-Christine Kamunen allekirjoitti hääpäivänään omaishoitosopimuksen. Kun hänen miehensä sairastui Alzheimerin tautiin, pariskunnan lapsi oli 10-vuotias. Lapsiperheelle ei ollut tarjolla tukea ja apua.

"Aktiivinen arki pitää liikkeessä"

Jouni Rasi haluaa omalla esimerkillään poistaa muistisairauksiin liittyviä ennakkoluuloja. Sairastuttuaan hän opiskeli soittamaan kitaraa ja oli ehdokkaana kunnallisvaaleissa.

"Ehkä kirjoitan joskus kirjan"

Liikunta ja päiväkirjojen kirjoittaminen ovat Sirpa Neittamon intohimo. Sairastuttuaan työiässä Alzheimeriin hän on myös opetellut nauttimaan hissun kissun olemisesta.

”Olen selättänyt surun”

Muistisairaan miehensä rinnalla kulkevalle Lolalle mielen hyvinvointi on kuin silta. Se on rakentunut pikkuhiljaa. Suru ei enää hallitse ajatuksia. Tallella ovat yhteiset kokemukset ja muistot.

"Yöksi laitan äidin puhelimen äänettömälle"

Marika Lehtonen asuu 300 kilometrin päässä muistisairaasta äidistään. Hän järjestää yksin asuvalle äidilleen kaikki palvelut.

"Aiemmin nauravainen isäni ei enää puhu""

Åsa Sjöbergin isä sairastaa etenevää sujumatonta afasiaa. Persoonallisuuden muuttuminen ja puhekyvyn häviäminen on ollut läheisille raskasta.

”Nyt voin olla levollisin mielin”

Laulaja Eino Grön kalusti uusiksi Marjatta-vaimonsa huoneen hoitokodissa ja lähtee mukaan kampaajalle. Läheisen arkeen tuo levollisuutta se, että hoitokoti on lähellä ja miniäkin on siellä töissä.

”Meillä on mainio mölkkyporukka”

Terttu Härmä iloitsee naapureistaan ja ystäväpiiristään. Vaikka Alzheimer tuli arkeen, he tuovat turvallisuuden tunteen elämään.

”Isä on nyt sisäinen yleisöni”

Kirjailija Tommi Kinnusen perheessä jäähyväiset muistisairaalle isälle kestivät kymmenen vuotta. Isä menetti taitojaan samalla, kun oma lapsi oppi niitä.

”Diagnoosi vaati yli 100 lääkärikäyntiä”

Petri Lampinen pyörittää arkea uusperheen huushollissa. Otsa-ohimolohkorappeumasta johtuva muistisairaus on Suomessa noin tuhannella ihmisellä.

”Päätin elää tulevaisuuttani nyt”

Silja Siijärvi päätti elää tulevaisuuttaan tässä ja nyt. Kuusi vuotta sitten työikäisenä löydetty Alzheimerin tauti ei estä nauttimasta omannäköisestä elämästä.

”Äidin luona on aina joku”

Sirpa Pietikäisen muistisairas Sylvi-äiti asuu samassa taloudessa. Huoli seuraa tytärtä erityisesti silloin, kun on pois kotoa ja kännykkä soi myöhään yöllä.

”Muutan yhdessä Ainon kanssa”

Jouni Huukin Aino-vaimon muistisairaus on edennyt vaikeaan vaiheeseen. Omaishoitajuus on erityisen raskasta, koska myös työperäinen astma syö voimia.

”Elämässä ei jouda ikävystymään”

”Elämässä ei jouda ikävystymään”

”Sairaus on aika arkinen juttu”

Työuupumuksen sijaan olikin kyse Alzheimerista, mutta Anne Vihakaralle oli oikeastaan helpotus saada selitys oireille.

”Minun elämäni on musiikkia”

Heimo Saksiolla muistisairaus vaikuttaa hahmottamiseen ja aisteihin. Musiikin kuunteleminen tuo levollisen olon.

”Hoidan kaikki isäni asiat”

Nuori läheinen Senni Sivonen miettii, missä kulkee isän itsemääräämisoikeuden raja. Voimaa hän saa omasta elämästään.

”Arja pyöräili loppuun saakka”

Martti Hakala kulki Arja-vaimonsa rinnalla omaishoitajana 13 vuotta. Pyörälenkeillä ja marjastamassa pari kävi vielä viimeisenä syksynä.